Hej och hej!
Kesä on auttamatta ohi. Sen huomaa mm. siitä, että astuu ovesta ulos ja huomaa joka ikinen kerta että on laittanut ihan liian vähän vaatetta päälle ja että on jäätävän KYLMÄ! Melkein vuosikymmen ulkomailla, ja Suomen kolea syksy ja päivä päivältä kylmenevä sää unohtuvat aika tehokkaasti. Nyt olemmekin molemmat sen ongelman edessä, ettei meillä ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita! Irlannissa pärjäsi vuoden ympäri legginseillä ja maksimissaan tarvetta oli kuoritakille tai ihan ohuelle toppatakille. Ostinkin Stadiumista juoksuun tarkoitetut lämpotrikoot, ja näistä tuli kertaheitolla ihan suosikkipöksyt.
Kirjoituksen varsinainen aihe ei kuitenkaan ole säiden taivastelu, vaan nämä paljon puhumani maisterikonsertit, joista viimeinen siis oli n. kuukausi sitten Corkissa. Olen vihdoinkin saanut konsertin tallenteet kasaan, ja ajattelin jakaa niistä muutaman täällä :)
Tutkintoon kuului myös Reflective Portflio:n kirjoittaminen, eli siinä piti käydä läpi kokemaansa tämän kahden vuoden ajalta. Aluksi olin hieman vaivaantunut sen kirjoittamisesta, mutta loppupeleissä se olikin ihan hyvä ja valaiseva kokemus. Sitä kirjoitellessani tajusin mm. sen, kuinka paljon ja hulluja olen vaatinut itseltäni. En tahallisesti, mutta omien kykyjen, rajojen ja ajankäytön ymmärtäminen on vaatinut hieman kokemusta ja muutaman pahan vastoinkäymisen. Eli kantapään kautta suomeksi sanottuna. Vaikka olisit kuinka supernainen, aikaansaava ja täynnä energiaa, kaikkeen ei silti pysty. Suuret suunnitelmat jotka ovat kyllä hyviä ajatuksia, vaativat niin paljon työtä ja sitoutumista, että niiden touteuttamiseksi pitää aina luopua jostain.
Tuon kahden vuoden aikana mietinkin paljon, että mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja mitkä tekevät juuri minun elämästäni hyvän ja onnellisen. Mielestäni on joskus hyvä pistää itseään likoon, testata omia rajoja, paineen- ja stressinsietokykyä jne, mutta jatkuvana olotilana se on katastrofi. Jatkuvassa painekattilassa eläminen ei ole hedelmällistä eikä järkevää millään tasolla. Onneksi nyt tuo iso puristus on vihdoinkin ohi, ja olenkin nyt keräillyt itseäni kaiken sen jäljiltä mitä pari viime vuotta on pitänyt sisällään.
Nyt on yhtä aikaa haikea ja onnellinen olo - toisaalta on kiva että konsertit ovat ohi, toisaalta tekisi taas mieli lähteä haastamaan itseään johonkin uuteen... ;) Ehkä kuitenkin pidättäydyn nyt mistään ihan hulluista projekteista ja keskityn mm. diabeteksen hoitamiseen. 1-tyypin diabetekseni ei ole ollut kauhean tyytyväinen niihin stressitasoihin joilla olen ollut, ja muutenkin minun sairauteni on tosi äkäinen ja vaikeasti hallittava. D1:ssä sairaus on hyvin yksilöllistä; joillakin se on helpomaa ja joillain vaikeampaa (=minulla, jei.)
Mutta nyt pidemmittä puheitta, tässä videoita konserteistani. Toivottavasti tykkäät :)
Kesä on auttamatta ohi. Sen huomaa mm. siitä, että astuu ovesta ulos ja huomaa joka ikinen kerta että on laittanut ihan liian vähän vaatetta päälle ja että on jäätävän KYLMÄ! Melkein vuosikymmen ulkomailla, ja Suomen kolea syksy ja päivä päivältä kylmenevä sää unohtuvat aika tehokkaasti. Nyt olemmekin molemmat sen ongelman edessä, ettei meillä ole tarpeeksi lämpimiä vaatteita! Irlannissa pärjäsi vuoden ympäri legginseillä ja maksimissaan tarvetta oli kuoritakille tai ihan ohuelle toppatakille. Ostinkin Stadiumista juoksuun tarkoitetut lämpotrikoot, ja näistä tuli kertaheitolla ihan suosikkipöksyt.
Kirjoituksen varsinainen aihe ei kuitenkaan ole säiden taivastelu, vaan nämä paljon puhumani maisterikonsertit, joista viimeinen siis oli n. kuukausi sitten Corkissa. Olen vihdoinkin saanut konsertin tallenteet kasaan, ja ajattelin jakaa niistä muutaman täällä :)
Tutkintoon kuului myös Reflective Portflio:n kirjoittaminen, eli siinä piti käydä läpi kokemaansa tämän kahden vuoden ajalta. Aluksi olin hieman vaivaantunut sen kirjoittamisesta, mutta loppupeleissä se olikin ihan hyvä ja valaiseva kokemus. Sitä kirjoitellessani tajusin mm. sen, kuinka paljon ja hulluja olen vaatinut itseltäni. En tahallisesti, mutta omien kykyjen, rajojen ja ajankäytön ymmärtäminen on vaatinut hieman kokemusta ja muutaman pahan vastoinkäymisen. Eli kantapään kautta suomeksi sanottuna. Vaikka olisit kuinka supernainen, aikaansaava ja täynnä energiaa, kaikkeen ei silti pysty. Suuret suunnitelmat jotka ovat kyllä hyviä ajatuksia, vaativat niin paljon työtä ja sitoutumista, että niiden touteuttamiseksi pitää aina luopua jostain.
Tuon kahden vuoden aikana mietinkin paljon, että mitkä asiat ovat minulle oikeasti tärkeitä ja mitkä tekevät juuri minun elämästäni hyvän ja onnellisen. Mielestäni on joskus hyvä pistää itseään likoon, testata omia rajoja, paineen- ja stressinsietokykyä jne, mutta jatkuvana olotilana se on katastrofi. Jatkuvassa painekattilassa eläminen ei ole hedelmällistä eikä järkevää millään tasolla. Onneksi nyt tuo iso puristus on vihdoinkin ohi, ja olenkin nyt keräillyt itseäni kaiken sen jäljiltä mitä pari viime vuotta on pitänyt sisällään.
Nyt on yhtä aikaa haikea ja onnellinen olo - toisaalta on kiva että konsertit ovat ohi, toisaalta tekisi taas mieli lähteä haastamaan itseään johonkin uuteen... ;) Ehkä kuitenkin pidättäydyn nyt mistään ihan hulluista projekteista ja keskityn mm. diabeteksen hoitamiseen. 1-tyypin diabetekseni ei ole ollut kauhean tyytyväinen niihin stressitasoihin joilla olen ollut, ja muutenkin minun sairauteni on tosi äkäinen ja vaikeasti hallittava. D1:ssä sairaus on hyvin yksilöllistä; joillakin se on helpomaa ja joillain vaikeampaa (=minulla, jei.)
Mutta nyt pidemmittä puheitta, tässä videoita konserteistani. Toivottavasti tykkäät :)
1. resitaali
J.S. Bach: Sonaatti viululle ja pianolle Cm, 1. osa
2. resitaali
Beethoven: "Kevätsonaatti" 1. osa
Beethoven: "Kevätsonaatti" 2. osa
Einojuhani Rautavaara: Dithyrambos
3. resitaali
J.S. Bach: Sonaatti sooloviululle Am, 1. osa
J.S. Bach: Partita E, "Loure"
Kommentit
Lähetä kommentti